Keitä on ne sankarit
sellaiset sankarimiehet
joita koko valtakunta arvostaa?
Keitä on ne sankarit
sellaiset sankarinaiset
jotka tosi työstä palkintonsa saa?
Me ollaan sankareita kaikki
kun oikein silmiin katsotaan.
Me ollaan sankareita elämän,
ihan jokainen.
Mutta tosiaan perjantaina 12.9. suunnattiin aamupäivästä Janeten ja Femman kanssa hallille treenaamaan. Sain viime möllikisoista lahjakortin, millä pääsi ilmaiseksi treenaaman kaverin kanssa. Tarkoituksena oli ottaa vauhti treeniä ihan vauhdin kasvatuksen kannalta. Siirsimme vain pari putkea radan reunoille, sillä emme viitsineet alkaa muuttamaan rataa, sillä oli juuri sopivasti edellisen illan treeneistä suora rata, missä oli hyvä harjoitella irtoamista. Laitoimme putket hieman mutkalle, mutta kuitenkaan kulma ei ollut vaikea. Hienostihan Mimmi haki putkille. Kun putkelle haku sujui hyvin parin esteen takaa, lisäsimme loppuun vaikeutena takaakiertoa. Mimmihän kyllä osaa ne loistavasti. Mikäli se huonon ohjaukseni takia yrittää mennä väärältä puolelta, heti kun sanon ''takaa'' Mimmi korjaa. Otettiin myös kepeille hakua. Aluksi ajattelin poistaa verkkoja, mutta mentiin kuitenkin kaikkien verkkojen kanssa kun halusin ihan vain hyvän mielen treeniä, jotta saisi Mimmin vireystilan pidettyä kohdallaan :) Edellisenä iltana olimme menneet ohjatuissa kuitenkin todella haastavaa ja väsyttävää rataa. Sekä koira, että omistaja olivat aivan puhki ja mietinkin miten Mimmi jaksaa heti seuraavana päivänä treenata. Hienostihan sillä oli virtaa koko ajan, vasta ihan lopussa alkoi väsymään :) Muutaman kerran otettiin A-esteen vahvistusta. Enää se ei yritä kieltäytyä menemästä Aa:lle, vaikka yhdessä vaiheessa se oli ongelma. Nyt se suorittaa sen samalla innolla kuin alussakin. Eli todella onnistuneet treenit ja hyvä mieli jäi kummallekin :)
Illalla mentiin vielä Malminkartanoon rallytokon tutustumistunnille. Olin aivan varma, että Mimmi on ihan puhki aamupäivän treeneistä, mutta jälleen kerran sain yllättyä siitä. Heti kun otin Mimmin autosta, se alkoi kiskomaan kohti hallia ja oli yhtä innoissaan, kuten aina kun mennään uuteen paikkaan. Aluksi ohjaaja kertoi rallytokon alokasluokan liikkeistä, mitä kylteillä tehdään ja ihan perus juttuja lajista. Mimmi torkkui tyytyväisenä sylissä ja ajattelin, että toivottavasti se kuitenkin tekee innolla kaikki liikkeet. Heti kun päästiin aloittamaan, Mimmi pomppasi innoissaan ylös ja oli innolla menossa tekemään työtä käskettyä. Harjoiteltiin spiraalia kumpaakin suuntaan, pujottelua, seuruusta paikalla oloa istualtaan, maaten ja istualtaan paikka ja kierretiin koira sekä lopussa sivulle tuloa etu- ja takakautta sekä edessä istumista. Vaikka toistoja tulikin paljon, yllätyin, sillä Mimmi jaksoi todella hyvin keskittyä ja teki innolla mitä käskin. Kertaakaan ei kyllästynyt runsaisiin toistoihin, mitä yleensä treenatessa ;) Vasta ihan lopussa Mimmi oli ihan puhki, joten tehtiin lopussa vain muutama onnistunut toisto. Treenien jälkeen olikin hyvä nukkua melkein tunnin matka kotiin ja kotona unet jatkuivat :)
Lauantaina 13.9. aamusta lähdettiin äidin ja Mimmin kanssa Lahteen mummulaan, sillä illalla oli serkkuni 17-vuotis synttärit. Mimmi käyttäytyi muuten hyvin, mutta pari vuotiaan Ainon jokaista liikettä piti vahtia. Ei tainnut höpsö koira edes tajuta, että vaikka Aino on niin pieni, niin sekin on ihminen :D
Jäätiin mummulaan yöksi, joten päätin tehdä sunnuntai aamuna reippaan juoksulenkin, sillä oli niin kaunis syysilma ja oli melkein +20 astetta lämmintä. Lenkin jälkeen päätettiin vielä suunnata koko porukan kanssa Kariniemen puistoon. Harmi kun Mimmiä ei voinut päästää vapaaksi, sillä kaunis sää oli tuonut mukanaan paljon lenkkeilijöitä koirien kanssa ja ilman. Mutta tyytyväisenä Mimmi kulki flexissäkin ja olisi ajanut kaikki sorsat pois. Lenkkeilyn jälkeen Mimmille maistuikin uni ja nukkui tyytyväisenä loppu päivän.
Keskiviikkona 17.9. suunnattiin Ojankoon agilityn möllikisoihin. Itse olin todella jännittynyt, sillä ollaan ainoastaan kerran oltu muualla kisoissa kuin oman seuran järjestämissä. Mimmi oli todella innoissaan kun saavuttiin uuteen paikkaan, mutta samalla jännittynyt eikä hihnan toisen pään jännitys auttanut yhtään asiaan. Sää oli mitä mainioin, joten paikalle oli saapunut kaikkiaan yli 50 koirakkoa. Puitteet lämmittelyyn olivat hyvät, sillä vieressä oli polku ja koko alueen ympäri kiersi hiekkatie. Lisäksi yhtä kenttää sai vapaasti käyttää treenaamiseen. Harmittaa vaan kun vasta viimeisen radan jälkeen tajusin, että se on kaikkien käytettävissä, sillä Mimmi olisi varmasti rentoutunut ja päässyt fiilikseen mitä ollaan tekemässä kun oltaisiin muutama pätkä tehty lämmittelynä. Oltiin neljäntenä vuorossa ja aloitettiin möllien mineistä, joten vuoroa ei kauaa tarvinnut odottaa. Rata oli todella kiva. Simppeli, mutta kuitenkin sai miettiä miten ohjaa millekin esteelle ja sai päättää meneekö hyppyratana vai meneekö puomin kanssa. Itse mentiin eka rata puomin kanssa, mutta koska puomilla on ollut vauhti ongelmana, kokeiltiin olisiko nopeampi ilman puomia. No, eipä ollut ja ikävästi tuli 5vp jostakin tuntemattomasta syystä. Vielä kun luulin sen olevan nopeampi kun tuntui, että Mimmi vasta innostui hommasta ja meni reippaammin. Muuten jäi vähän huono maku suuhun, ja tuntui, että Mimmi aisti sen, vaikka toki kehuin sitä runsaasti suorituksen jälkeen. Molemmat radat vaan oli jälleen yliaikaisia ja sijoituskaan ei ollut päätä huimaava. Ärsyttää vaan kun tartutan jännitykseni koiraan. Yritän kuitenkin ajatella tämänkin kokemuksen kannalta positiivisena asiana. Itse opin erilaisia ratoja ja miettimään omaa ohjausta ja Mimmi tottuu uusiin paikkoihin ja tätä kautta ei jännittäisi niin paljon juurikin kisaamista vieraassa ympäristössä. Kisakoiraahan tästä ei koskaan tule, mutta mölleistä haemme kuitenkin kokemusta mahdollista tulevaa koiraa varten.
Maanantaina 22.9. menimme jälleen Ojankoon epistelemään. Tarkoitushan ei ollut alun perin mennä, mutta jostain syystä huomasinkin perjantai iltana ilmoittavani Mimmiä mölliluokkaan. Kotimatkalla koulusta mietin jo peruvani menon, sillä satoi ja oli kylmä. Vielä lenkilläkin olin kahden vaiheilla lähteäkö vai ei. Kuitenkin päätettiin lähteä, sillä olin varma, että kisat ovat hallissa. Järkytyin kun saavuttiin paikalle, että kisat ovatkin kentällä. Ei auttanut muuta kuin toivoa parasta. Tämä ei ainakaan lievittänyt jännitystä siitä miten Mimmi menee. Lisäksi mulla oli aivan liian vähän vaatetta ja Mimmillekin olisi pitänyt ottaa sadehaalari mukaan, sillä se paleli ja oli kuin olisi uitettu. Kieltämättä itselläkin olo oli kuin uitetulla ja loppuillan palelin. Radasta ei ole mitään sanottavaa. Aivan kamalaa löntystelyä niin kuin voi arvata hienohelmalta. Muuten rata oli kiva. Haastetta riitti, ja mukana oli jopa pituus ja muuri. Kadutti koko illan lähtö kisoihin. Nimittäin matkakaan ei ollut mikään lyhyt eikä tästä ollut kokemuksen kannalta kuin vaan itselleni hyötyä. Tai opinpahan sentään olemaan menemättä sateella kisoihin, mikäli kisat eivät ole hallissa.
Mehän vallan innostuttiin kisaamisesta, sillä sunnuntaina 28.9. oli seuran möllikisat. Möllien rata oli yllättävän haastava, sillä siinä oikeasti joutui ohjaamaan eikä sitä ihan leikiten rallateltu. Kuitenkin rata vaikutti sopivalta meille ja parasta oli, ettei ollut puomia, sillä muuten rata olisi ollut varmasti tuplaten hitaampi. Pöytäkin oli mukana ja tosiaan ollaan menty ihan muutaman kerran vaan treeneissä sitä. Ekalla radalla sain viimetipassa pelastettua pöydältä hyppäämisen, mutta tokalla radalla hämmästykseksi Mimmi hyppäsi alas viimeisellä sekunnilla. Muutenhan sillä tosiaan on todella varma paikallaolo. Ensimmäinen rata oli melko hidas, mutta toinen rata oli jo vauhdikkaampi. Harmittaa vaan tuo pöydältä alastulo kun muuten sijoitus olisi ollut varmasti parempi. Mutta turha jossitella, sillä ei asiat siitä miksikään muutu. Sijoitus oli 9/12 eli ei oltu ainakaan viimeisiä :D Oli vaan niin ihana kun monet koirat olivat vielä henkisesti vauvoja ja se näkyi radalla <3
Arvatkaa mitä!! Me päätettiin viime tipassa ilmoittautua Janeten kanssa kisaaviin. En voinut alussa uskoa itsekään kun sanoin Janetelle, että mennäänkö testaamaan miten suoriudutaan vai päästäänkö edes maaliin :D Kuitenkin osallistujia oli vain yksi ja pyydettiin lisää osallistujia niin päätettiin ottaa riski. Tai mitäänhän me ei menetetty, kunhan haettiin kokemusta vaikeimmiltakin radoilta. Eniten pelkäsin keppejä ja keinua. Ikinähän ei olla menty keppejä ilman verkkoja ja keinuakin kerran täydessä tapissa ja silloinkin Mimmi oli hihnassa. Yllätyin miten hyvin keinu meni, ei pelästynyt yhtään, tosin jäi haistelemaan olisiko jäänyt nameja, sillä joka kerta treeneissä on ollut nameja keinulla. Kepit nyt meni vähän sinnepäin. Ekalla radalla en ohjannut tarpeeksi hyvin, joten Mimmi jäi kiemurtelemaan, mutta tokalla radalla kiinnitin huomiota ohjaukseeni. Yllätyin, että Mimmillä vaan vauhti lisääntyi loppua kohden, sillä olin aivan varma, että se olisi jo ihan puhki parin radan jälkeen. Alla onkin havainnollistavaa videota suorituksestamme. Laitan nyt vaan möllien ensimmäisestä radasta videota, sillä YouTubeen on todella hidasta yrittää ladata mitään.
Olen katsonut meille seuraavia möllikisoja niin tarkoitus olisi mennä 19.10. Lohjalle ja 25.10. Ylöjärvelle. Ainakin Lohjalle olisi tarkoitus mennä, sillä se olisi lähellä. Ja olen myös vähän miettinyt menisikö 1.11 Hyvinkäälle mätsäriin. Viimeksi pentuna ollaan oltu mätsärissä, mutta kovasti houkuttaisi nähdä miten Mimmi käyttäytyisi tällä kertaa :D
