Niityllä lunta, hiljaiset kadut taakse jo jäänyt on syksyn lohduttomuus

Sunnuntai yönä oli satanut oikein kunnolla lunta, joten pakkohan sitä oli päästä kuvailemaan kauniiseen säähän. Niinpä tiistaina aamulenkille otin kameran mukaan, sillä oli pakkasta ja ihana aurinkokin näyttäytyi pitkästä aikaan. Otsikkokin sopii hyvin, sillä oli vain harvakseltaan muita lenkkeilijöitä ja saimme melkein kahdestaan kävellä. Suunnattiin reilun kilometrin päässä olevalle rantapolulle, jossa otin muutamat kuvat ja loppulenkin Mimmi sai kirmata hankia pitkin. Kylläpäs se oli iloinen ja energiaa riitti! Hyvä näin, sillä lenkin jälkeen suunnattiin trimmaajalle ;) Meinaa Mimmiä palella näin parinkin asteen pakkasella, sillä leikattiin turkki vain reilun sentin pituiseksi, sillä se takkuuntuu niin helposti. Annetaan kuitenkin kuvien puhua puolestaan ;)

15 faktaa Mimmistä ja omistajasta

Onthemoveblogissa oli haaste, jossa pyydettiin kertomaan 15 outoa faktaa itsestä. Koska tämä kuitenkin on koirablogi ja 15 faktan keksiminen Mimmistä olisi äärettömän vaikeaa, joten kerron meistä molemmista muutaman faktan. Luulenpa, että monikaan ei tiedä meistä paljoakaan, joten tämä onkin loistava tapa esitellä meitä hieman :)

1. Mimmi on todella arka toisia koiria kohtaan, joka on omaa tyhmyyttä kun ei pentuna tajunnut tarpeeksi totuttaa toisiin koiriin.

2. Mimmi rakastaa ylikaiken pussaamista, joka ei aina ihmisistä ole niin kovin mukavaa :D

3. Olen todella ujo ja jo pelkästään kaupan kassalle meno jännittää joka kerta. Tuttujen seurassa taas pälpätän koko ajan, hyvä kun toiset saa suunvuoroa :D

4. Olen harrastanut melkein koko ikäni kartingia, jonka vuoksi mua pidetään poikamaisena. Todellisuudessahan olen todella tyttömäinen ;)

5. Kesän myötä salitreenistä tuli intohimoni. Lisäksi käymme 2-3 kertaa viikossa Mimmin kanssa juoksulenkeillä. Mimmihän juoksee vierelläni, mutta silti se nauttii siitä suunnattomasti!

6. Mimmi on todella oppivainen, kuten villakoirat yleensäkin. Niinpä välillä Mimmi on oppinut parikin temppua päivässä.

7. Kun kävimme pentuna pentukoulussa, Mimmi keskittyi ainoastaan rähisemään toisille koirille. Senpä vuoksi jännitin mitenköhän agility sujuu. Nykyään se keskittyy täysillä mun kanssa puuhasteluun eikä välitä toisista koirista yhtään :)

8. Keräilen kaikkea puudelikamaa.

9. Mimmi ei välitä erityisemmin toisista koirista. Ainostaan muutama hyvä koirakaveri löytyy :)

10. Olen ihan vastikään alkanut kisaamaan agilityä mölleissä. Ainahan radat ovat olleet yliaikaisia, vaikka vauhtia onkin tullut rutkasti lisää. Kuitenkin lähes aina radat ovat olleet nollia :)

11. Mimmi on selvästi tullut omistajaansa. Se on luonteeltaan perfektionisti, kuten omistajansakin :D Kerrankin Agilityssä tuomari sanoi, että Mimmi seuraa mua todella tarkasti ikään kuin ei haluaisi tehdä virheitä.

12. Musta on tullut selvästi joku vaateaddikti kun melkein aina on pakko ostaa Mimmille joku kiva takki tai vähintäänkin katson jos olisi halvalla joku kiva vaate :D

13. En pahemmin välitä shoppailusta, mutta Mimmille on aina pakko ostaa vähintäänkin herkkuja.

14. Haaveissa olisi aloittaa Mimmin kanssa rallytoko. Onneksi lähellä alkaa keväällä alkeiskurssi :)

15. Mulla on kamala pentukuume ja olen käynyt pitkiäkin keskusteluja vanhempien kanssa asiasta. Haaveissani olisi punainen kääpiö- tai keskari villis :)

Mimmi 9kk

Haastan jokaisen blogia lukevan tekemään tämän haasteen. On muuten yllättävän vaikeaa keksiä jotakin ei niin tavallista kerrottavaa!

Merry Christmas!

Mimmi toivottaa kaikille oikein rentouttavaa joulua :) Muistakaa herkutella ja nauttia kiireettömästä tunnelmasta. Me Mimmin kanssa otamme kaiken irti rentoutumisesta eikä stressata mistään. Aiotaan lomalla lenkkeillä paljon, nauttia talvesta ja kun voi vaan viltin alle kietoutua glögimuki kädessä. Lauantaina kuitenkin alkaa pääsykokeisiin luku, mutta nyt pariin päivään en kanna mitään huolta mistään.

Ensi lumi

Perjantaina 21.11. satoi tänne eteläänkin vihdoin ja viimein kunnolla lunta. Olihan tuossa muutama viikko taaksepäin hieman lunta, mutta ei sitä ensilumeksi voi kutsua, sillä melkein heti se suli pois. Valitettavasti huomenna on taas luvattu vesisadetta eli pitkään emme saaneet valoisuudesta nauttia :( Mennään kuitenkin tänään otettuihin talvisiin kuviin.

Mimmi 7v 5kk

 

 

Keitä on ne sankarit, sellaiset sankarinaiset jotka tosi työstä palkintonsa saa?

Keitä on ne sankarit

sellaiset sankarimiehet

joita koko valtakunta arvostaa?

Keitä on ne sankarit

sellaiset sankarinaiset

jotka tosi työstä palkintonsa saa?

 

Me ollaan sankareita kaikki

kun oikein silmiin katsotaan.

Me ollaan sankareita elämän,

ihan jokainen.

 

 

Mistähän sitä aloittaisi? Ensinnäkin, pahoittelen tätä kamalaa hiljaisuutta täällä blogin puolella. Elämä ei todellakaan ole hiljaista, tänään on ollut ihan harvinaista kun on koko päivän saanut istua paikallaan. Tosiaan päivät menevät koulun lisäksi treenatessa, lenkkeillessä, Mimmin kanssa puuhastellessa ja jossain välissä yritän hoitaa kouluhommat pois alta. Ja sitten se pari tuntia mitä on luppoaikaa en jaksa ajatella kirjoittamista.

Mutta tosiaan perjantaina 12.9. suunnattiin aamupäivästä Janeten ja Femman kanssa hallille treenaamaan. Sain viime möllikisoista lahjakortin, millä pääsi ilmaiseksi treenaaman kaverin kanssa. Tarkoituksena oli ottaa vauhti treeniä ihan vauhdin kasvatuksen kannalta. Siirsimme vain pari putkea radan reunoille, sillä emme viitsineet alkaa muuttamaan rataa, sillä oli juuri sopivasti edellisen illan treeneistä suora rata, missä oli hyvä harjoitella irtoamista. Laitoimme putket hieman mutkalle, mutta kuitenkaan kulma ei ollut vaikea. Hienostihan Mimmi haki putkille. Kun putkelle haku sujui hyvin parin esteen takaa, lisäsimme loppuun vaikeutena takaakiertoa. Mimmihän kyllä osaa ne loistavasti. Mikäli se huonon ohjaukseni takia yrittää mennä väärältä puolelta, heti kun sanon ''takaa'' Mimmi korjaa. Otettiin myös kepeille hakua. Aluksi ajattelin poistaa verkkoja, mutta mentiin kuitenkin kaikkien verkkojen kanssa kun halusin ihan vain hyvän mielen treeniä, jotta saisi Mimmin vireystilan pidettyä kohdallaan :) Edellisenä iltana olimme menneet ohjatuissa kuitenkin todella haastavaa ja väsyttävää rataa. Sekä koira, että omistaja olivat aivan puhki ja mietinkin miten Mimmi jaksaa heti seuraavana päivänä treenata. Hienostihan sillä oli virtaa koko ajan, vasta ihan lopussa alkoi väsymään :)  Muutaman kerran otettiin A-esteen vahvistusta. Enää se ei yritä kieltäytyä menemästä Aa:lle, vaikka yhdessä vaiheessa se oli ongelma. Nyt se suorittaa sen samalla innolla kuin alussakin. Eli todella onnistuneet treenit ja hyvä mieli jäi kummallekin :)

Illalla mentiin vielä Malminkartanoon rallytokon tutustumistunnille. Olin aivan varma, että Mimmi on ihan puhki aamupäivän treeneistä, mutta jälleen kerran sain yllättyä siitä. Heti kun otin Mimmin autosta, se alkoi kiskomaan kohti hallia ja oli yhtä innoissaan, kuten aina kun mennään uuteen paikkaan. Aluksi ohjaaja kertoi rallytokon alokasluokan liikkeistä, mitä kylteillä tehdään ja ihan perus juttuja lajista. Mimmi torkkui tyytyväisenä sylissä ja ajattelin, että toivottavasti se kuitenkin tekee innolla kaikki liikkeet. Heti kun päästiin aloittamaan, Mimmi pomppasi innoissaan ylös ja oli innolla menossa tekemään työtä käskettyä. Harjoiteltiin spiraalia kumpaakin suuntaan, pujottelua, seuruusta paikalla oloa istualtaan, maaten ja istualtaan paikka ja kierretiin koira sekä lopussa sivulle tuloa etu- ja takakautta sekä edessä istumista. Vaikka toistoja tulikin paljon, yllätyin, sillä Mimmi jaksoi todella hyvin keskittyä ja teki innolla mitä käskin. Kertaakaan ei kyllästynyt runsaisiin toistoihin, mitä yleensä treenatessa ;) Vasta ihan lopussa Mimmi oli ihan puhki, joten tehtiin lopussa vain muutama onnistunut toisto. Treenien jälkeen olikin hyvä nukkua melkein tunnin matka kotiin ja kotona unet jatkuivat :)

Lauantaina 13.9. aamusta lähdettiin äidin ja Mimmin kanssa Lahteen mummulaan, sillä illalla oli serkkuni 17-vuotis synttärit. Mimmi käyttäytyi muuten hyvin, mutta pari vuotiaan Ainon jokaista liikettä piti vahtia. Ei tainnut höpsö koira edes tajuta, että vaikka Aino on niin pieni, niin sekin on ihminen :D

Jäätiin mummulaan yöksi, joten päätin tehdä sunnuntai aamuna reippaan juoksulenkin, sillä oli niin kaunis syysilma ja oli melkein +20 astetta lämmintä. Lenkin jälkeen päätettiin vielä suunnata koko porukan kanssa Kariniemen puistoon. Harmi kun Mimmiä ei voinut päästää vapaaksi, sillä kaunis sää oli tuonut mukanaan paljon lenkkeilijöitä koirien kanssa ja ilman. Mutta tyytyväisenä Mimmi kulki flexissäkin ja olisi ajanut kaikki sorsat pois. Lenkkeilyn jälkeen Mimmille maistuikin uni ja nukkui tyytyväisenä loppu päivän.

Keskiviikkona 17.9. suunnattiin Ojankoon agilityn möllikisoihin. Itse olin todella jännittynyt, sillä ollaan ainoastaan kerran oltu muualla kisoissa kuin oman seuran järjestämissä. Mimmi oli todella innoissaan kun saavuttiin uuteen paikkaan, mutta samalla jännittynyt eikä hihnan toisen pään jännitys auttanut yhtään asiaan. Sää oli mitä mainioin, joten paikalle oli saapunut kaikkiaan yli 50 koirakkoa. Puitteet lämmittelyyn olivat hyvät, sillä vieressä oli polku ja koko alueen ympäri kiersi hiekkatie. Lisäksi yhtä kenttää sai vapaasti käyttää treenaamiseen. Harmittaa vaan kun vasta viimeisen radan jälkeen tajusin, että se on kaikkien käytettävissä, sillä Mimmi olisi varmasti rentoutunut ja päässyt fiilikseen mitä ollaan tekemässä kun oltaisiin muutama pätkä tehty lämmittelynä. Oltiin neljäntenä vuorossa ja aloitettiin möllien mineistä, joten vuoroa ei kauaa tarvinnut odottaa. Rata oli todella kiva. Simppeli, mutta kuitenkin sai miettiä miten ohjaa millekin esteelle ja sai päättää meneekö hyppyratana vai meneekö puomin kanssa. Itse mentiin eka rata puomin kanssa, mutta koska puomilla on ollut vauhti ongelmana, kokeiltiin olisiko nopeampi ilman puomia. No, eipä ollut ja ikävästi tuli 5vp jostakin tuntemattomasta syystä. Vielä kun luulin sen olevan nopeampi kun tuntui, että Mimmi vasta innostui hommasta ja meni reippaammin. Muuten jäi vähän huono maku suuhun, ja tuntui, että Mimmi aisti sen, vaikka toki kehuin sitä runsaasti suorituksen jälkeen. Molemmat radat vaan oli jälleen yliaikaisia ja sijoituskaan ei ollut päätä huimaava. Ärsyttää vaan kun tartutan jännitykseni koiraan. Yritän kuitenkin ajatella tämänkin kokemuksen kannalta positiivisena asiana. Itse opin erilaisia ratoja ja miettimään omaa ohjausta ja Mimmi tottuu uusiin paikkoihin ja tätä kautta ei jännittäisi niin paljon juurikin kisaamista vieraassa ympäristössä. Kisakoiraahan tästä ei koskaan tule, mutta mölleistä haemme kuitenkin kokemusta mahdollista tulevaa koiraa varten.

Maanantaina 22.9. menimme jälleen Ojankoon epistelemään. Tarkoitushan ei ollut alun perin mennä, mutta jostain syystä huomasinkin perjantai iltana ilmoittavani Mimmiä mölliluokkaan. Kotimatkalla koulusta mietin jo peruvani menon, sillä satoi ja oli kylmä. Vielä lenkilläkin olin kahden vaiheilla lähteäkö vai ei. Kuitenkin päätettiin lähteä, sillä olin varma, että kisat ovat hallissa. Järkytyin kun saavuttiin paikalle, että kisat ovatkin kentällä. Ei auttanut muuta kuin toivoa parasta. Tämä ei ainakaan lievittänyt jännitystä siitä miten Mimmi menee. Lisäksi mulla oli aivan liian vähän vaatetta ja Mimmillekin olisi pitänyt ottaa sadehaalari mukaan, sillä se paleli ja oli kuin olisi uitettu. Kieltämättä itselläkin olo oli kuin uitetulla ja loppuillan palelin. Radasta ei ole mitään sanottavaa. Aivan kamalaa löntystelyä niin kuin voi arvata hienohelmalta. Muuten rata oli kiva. Haastetta riitti, ja mukana oli jopa pituus ja muuri. Kadutti koko illan lähtö kisoihin. Nimittäin matkakaan ei ollut mikään lyhyt eikä tästä ollut kokemuksen kannalta kuin vaan itselleni hyötyä. Tai opinpahan sentään olemaan menemättä sateella kisoihin, mikäli kisat eivät ole hallissa.

Mehän vallan innostuttiin kisaamisesta, sillä sunnuntaina 28.9. oli seuran möllikisat. Möllien rata oli yllättävän haastava, sillä siinä oikeasti joutui ohjaamaan eikä sitä ihan leikiten rallateltu. Kuitenkin rata vaikutti sopivalta meille ja parasta oli, ettei ollut puomia, sillä muuten rata olisi ollut varmasti tuplaten hitaampi. Pöytäkin oli mukana ja tosiaan ollaan menty ihan muutaman kerran vaan treeneissä sitä. Ekalla radalla sain viimetipassa pelastettua pöydältä hyppäämisen, mutta tokalla radalla hämmästykseksi Mimmi hyppäsi alas viimeisellä sekunnilla. Muutenhan sillä tosiaan on todella varma paikallaolo. Ensimmäinen rata oli melko hidas, mutta toinen rata oli jo vauhdikkaampi. Harmittaa vaan tuo pöydältä alastulo kun muuten sijoitus olisi ollut varmasti parempi. Mutta turha jossitella, sillä ei asiat siitä miksikään muutu. Sijoitus oli 9/12 eli ei oltu ainakaan viimeisiä :D Oli vaan niin ihana kun monet koirat olivat vielä henkisesti vauvoja ja se näkyi radalla <3

Arvatkaa mitä!! Me päätettiin viime tipassa ilmoittautua Janeten kanssa kisaaviin. En voinut alussa uskoa itsekään kun sanoin Janetelle, että mennäänkö testaamaan miten suoriudutaan vai päästäänkö edes maaliin :D Kuitenkin osallistujia oli vain yksi ja pyydettiin lisää osallistujia niin päätettiin ottaa riski. Tai mitäänhän me ei menetetty, kunhan haettiin kokemusta vaikeimmiltakin radoilta. Eniten pelkäsin keppejä ja keinua. Ikinähän ei olla menty keppejä ilman verkkoja ja keinuakin kerran täydessä tapissa ja silloinkin Mimmi oli hihnassa. Yllätyin miten hyvin keinu meni, ei pelästynyt yhtään, tosin jäi haistelemaan olisiko jäänyt nameja, sillä joka kerta treeneissä on ollut nameja keinulla. Kepit nyt meni vähän sinnepäin. Ekalla radalla en ohjannut tarpeeksi hyvin, joten Mimmi jäi kiemurtelemaan, mutta tokalla radalla kiinnitin huomiota ohjaukseeni. Yllätyin, että Mimmillä vaan vauhti lisääntyi loppua kohden, sillä olin aivan varma, että se olisi jo ihan puhki parin radan jälkeen. Alla onkin havainnollistavaa videota suorituksestamme. Laitan nyt vaan möllien ensimmäisestä radasta videota, sillä YouTubeen on todella hidasta yrittää ladata mitään.



Olen katsonut meille seuraavia möllikisoja niin tarkoitus olisi mennä 19.10. Lohjalle ja 25.10. Ylöjärvelle. Ainakin Lohjalle olisi tarkoitus mennä, sillä se olisi lähellä. Ja olen myös vähän miettinyt menisikö 1.11 Hyvinkäälle mätsäriin. Viimeksi pentuna ollaan oltu mätsärissä, mutta kovasti houkuttaisi nähdä miten Mimmi käyttäytyisi tällä kertaa :D

Kun aamulla herään, mä tuntee voin sen tää on kaunis päivä, mä oon onnellinen

 

 

Sain eilen päähäni lähteä ensimmäistä kertaa lenkille Salmen ulkoilualueelle. Niinpä aamulla herättyäni pakkasin mukaan vesikupin, vettä, kameran ja hihnan ja suuntasimme kohti Salmea. Mimmi oli innoissaan uusista hajuista ja tovin se kulkikin nenä kiinni maassa. Mimmi läähätti koko lenkin ajan kuumuudesta, mutta onneksi metsän keskellä oli hieman viileämpää :) Kävelimme vain reilun kilometrin kun oli niin kuuma, mutta pakko kyllä lähteä viileämmällä uudestaan ja kiertää pidemmälle. Sain yllättävän paljon hyviä maisemakuvia Mimmistä, jonka vuoksi päätin lähteä kyseiseen paikkaan.  Kamera olikin ulkoilun tarpeessa, sillä se on lojunut pitkään hyllyllä käyttämättömänä.

Millainen Mimmi on?

Rauhallinen, arka, ihmisrakas, helposti motivoituva, fiksu...

 

 

Kun kuvaillaan millainen oma lemmikki on luonteeltaan, tulee helposti esille ainoastaan hyvät puolet. Niinpä ajattelin kirjoittaa millainen Mimmi on tuoden esille myös ne huonot puolet. Ei ole täydellisiä ihmisiä, eikä täydellisiä lemmikkejä, vaikka usein siltä saattaakin tuntua :)

Mimmi on rauhallinen, eikä se erityisemmin välitä leikkiä. Nuorempana se leikki enemmän mutta vanhemmiten vähäinenkin leikkiminen on jäänyt.

Agilitystä se nauttii suunnattomasti ja radalla tuntuu kuin ohjaisi eri koiraa. Haastavista radoista, joissa on paljon eri ohjaustekniikoita Mimmi ei niinkään välitä. Sen sijaan M nauttii suunnattomasti kun pääsee revittelemään. Lempiesteitä ovat A-este, hypyt sekä putket. Virheitähän M ei tee ellei ohjaaja tee. Vauhti pikemminkin on meillä ongelmana. Toisaalta molemmat nauttivat lajista ja harrastamme tekemisen ilosta :)

Toisia koiria kohtaan Mimmi on epäileväinen. Varsinkin omaa reviiriään se puolustaa toisilta koirilta. Ihmiset sen sijaan ovat tervetulleita. Muutenkin M arastelee toisia koiria eikä oikein koskaan ole välittänyt niistä. Oma vika kun en tajunnut pentuna totuttaa. Ainoastaan muutaman koiran kanssa M tulee toimeen. Arkuudesta johtuen M saattaa näyttää hampaita. Yleensä muutaman kerran jälkeen Mimmi on rohkeampi. Ei se silloinkaan leiki, mutta saattaa jopa oma-aloitteisesti tehdä tuttavuutta. Lenkit toisen koiran kanssa sujuu hyvin, vaikka olisikin innokkaampi koira. Muuten M viihtyy paremmin rauhallisten, välinpitämättömien koirien kanssa. Päinvastoin kuin koirien kanssa, Mimmi tulee hyvin toimeen ihmisten kanssa. Mimmi rakastaa kun vaan joku rapsuttaa sitä.

Mimmi on myös todella paukkuarka. Uutenavuotena sille joutuu syöttämään rauhoittavia lääkkeitä ja ilta kuluu sohvan alla maatessa. Mikäli ukkonen päättää yllättää kesken lenkin, alkaa Mimmi välittömästi kiskoa kotia kohti.

Kouluttaessa Mimmi on helposti motivoituva. Se tekee mitä vaan pihvitikkujen eteen ja rakastaa huomion keskipisteenä olemista. Mimmi turhautuu helposti mikäli en osaa tarpeeksi selkeästi kertoa mitä haluan. Mimmi ei myöskään kestä kovin paljon toistoja. M nauttii enemmän temppuilusta kuin toko liikkeiden tekemisestä. Kärsivällisyys sillä riittää noin 15min, jonka jälkeen keskittyminen herpaantuu.

Mimmin huonoja puolia ovat arkuus ja liiallinen rauhallisuus (onhan se hyvä, ettei koira juokse seiniä pitkin mikäli on vähemmällä aktivoinnilla, mutta kyllä silti kaipaisin enemmän vauhtia). Hyviä puolia on myöskin rauhallisuus (ei haittaa vaikka välillä ei ehtisikään paljoa puuhastella) sekä tottelevaisuus. Mimmi pysyy hyvin pihassa ja voi pitää vaikka olisi juoksutkin vapaana lenkeilläkin, sillä toiset koirat eivät kiinnosta sitä. Koko ajan voin olla varma, ettei Mimmi juokse kauas näkyvistä. Vapaanakin se vaan haistelee ja jää odottamaan jos olen liian kaukana :)

Millaisia teidän koirat ovat luonteeltaan? Entä onko koskaan seurannut mitään ikävyyksiä ''huonon'' luonteenpiirteen vuoksi?

Kun voimat oudon maan sun veisi mukanaan

Kun voimat oudon maan sun veisi mukanaan
mä missä lienenkin niin tulen takaisin
Sun rinnallasi oon, yön pedot kaikotkoon
sillä en sun särkyä anna mä en

Viime viikon tiistaina Mimmi oli eläinlääkärissä rasvapatin leikkauksessa. Viime kesänä käytiin näyttämässä pattia ell:lle. Patista otettiin näyte, jolloin selvisi, että se on rasvapatti. Ell oli sitä mieltä, että mikäli patti kasvaa/alkaa vaivaamaan niin se leikataan. Patti oli kasvanut ja se hankautui valjaiden alla, sillä se oli rinnassa etujalkojen välissä. Niinpä varasimme ajan näyttääksemme pattia. Pari viikkoa sitten kävimme näyttämässä pattia ja ell oli sitä mieltä, että patti poistetaan. Niinpä varasimme ajan leikkaukseen. Saimme ajan tiistaina 22.7. klo 13.00 patin poistoon. Ell kehuikin Mimmin kuntoa hyväksi ja painokin oli 5,9kg. Olin aivan varma, että Mimmi olisi lihonut mutta päinvastoin  paino oli tippunut 100g viime vuodesta :D Jännityksestä johtuen huonosti nukutun yön jälkeen käytiin Mimmin kanssa pitkällä 1,5h lenkillä, sillä tiesin, että pitkään aikaan emme tule pääsemään kunnon lenkeille. Hienosti M jaksoi, vaikka takana oli reilu 10h paastoamista. Toisaalta ei se aamuisin saa kuin kinkun ja raksuja sillä on koko ajan tarjolla. Lenkin jälkeen ajoimme suorilla äidin työpaikalle hakemaan äiti mukaan ja siitä 5min matka ell:lle. Heti kun astuimme sisälle, Mimmi tärisi pelosta ja läähätti. Suorilla vein Mimmin vaa'alle ja hetken odottelun jälkeen ell kutsui meidät sisään. Mimmi yritti kiivetä sylin kautta pöydältä pois, joten aikalailla oli kahdella ihmisellä pitelemistä kun ell laittoi Mimmille rauhoittavan piikin. Viime vuodesta viisastuneena Mimmi sai tupla annoksen rauhoittavaa, sillä viimeksi ensimmäinen annos ei tepsinyt. Mimmi saikin nimityksen tahtonainen :D

Muutaman minuutin kuluttua rauhoittava alkoi vaikuttamaan. Melkein heti loppui läähätys ja tärinä ja pian saikin laskea sylistä viltille. Siinä maattiin hetki kunnes hoitaja kantoi Mimmin leikkaussaliin. Siellä sitten sai vielä nukutuksen ja laitettiin tiputukseen.

Eikä käynti jäänyt pelkästään patin poistoon, sillä hammaskiven poiston yhteydessä löydettiin kasvain suusta :( Vasta 2-3vk päästä selviää tulokset, sillä halusimme, että kasvain lähetetään tutkittavaksi. Joten siihen asti joutuu jännittämään. Toivotaan, että olisi hyvänlaatuinen ja saatiin leikkaamalla pois. En olisi ikinä osannut odottaa mitään tällaista, sillä mitään oireita ei ollut. Oikeastaan hyvä, että hampaat putsattiin, sillä muuten kasvainta olisi tuskin huomattu.

Reilun parin tunnin päästä menimme hakemaan Mimmiä lääkäristä. Hoitaja kertoi kotiutumisohjeet ja pian hän taluttikin Mimmin luoksemme :) Voih, kuinka iloinen se oli vaikka olikin ihan tokkurassa. Tiistai-ilta menikin Mimmin vieressä istuessa ja välillä juottaessa lusikalla vettä, sillä se ei suostunut itse juomaan. Uloskaan ei suostunut illalla tekemään tarpeita. Ihme, ei silti ollut tehnyt sisälle mitään. Koko yönkin nukkui samassa asennossa, vasta aamulla vaihtoi paikkaa.

Keskiviikkona Mimmi olikin paljon virkeämpi. Ongelma olikin saada Mimmi olematta hyppimättä. Käytännössähän se ei onnistunut, sillä se olisi tarkoittanut, että 24/7 jonkun pitäisi istua sen vieressä ja pitää kiinni ettei vaan pääse livahtamaan :D Keskiviikkona jaksoi jo pienen lenkinkin, vaikka väsyikin todella nopeasti. Muutaman minuutin ulkona käynnin jälkeen jatkoi uniaan tyytyväisenä :) Keskiviikkona suostui jo onneksi oma-aloitteisestikin juomaan, sillä oli kamala helle ja pelkäsin, että Mimmi kuivuu ihan :(

Torstaina M oli jo paljon virkeämpi :) Aamulla vinkui, sillä oli ilmeisesti kipuja kun lääkkeen vaikutus oli lakannut. Heti kun lääkkeen vaikutus tehosi, niin jatkoi uniaan tyytyväisenä. Ruoka ei tosin vielä maistunut, mutta ulkona oli jo sen verran energiaa, että joutui jopa hieman hillitsemään ettei ihan riuhdo :D Liikuntaa kuitenkin tulisi välttää 2vk ajan, jottei haavan lihakset liikkuisi ja haava paranisi. Ensi viikolla siis aloitamme varovasti lenkkeilyn ja agilityn. Agilityssä keskitymmekin ohjaustekniikkaan ja esteosaamiseen. Radat saavat suosiolla vielä jäädä sekä A-este. Toivotaan, että lämpimät ilmatkin jatkuvat, niin pääsisimme vielä uimaankin.

Perjantaina vaihdoimme haavan siteet ja näin ensimmäisen kerran haavan. Olin ihan varma, ettei se olisi kunnolla umpeutunut, sillä Mimmi ei ole malttanut olla hyppimättä. Kumma kyllä, siitä huolimatta haava oli lähtenyt hienosti paranemaan!

Tänään M sai viimeisen lääkkeensä. Lääkäri määräsi tulehduskipulääkettä annettavan 3-4pv ajan kerran päivässä, mutta annoimme kaikki pakkauksen 6 tablettia, niin eipähän ainakaan ole kipuja :) Tänään Mimmi jaksoi jo keskittyä aktivointiinkin, sillä opetin uutta temppua, anteeksipyyntöä. Lenkit ovat jääneet niin minimiin ja Mimmillä tuntui olevan jo energiaa, niin pakko oli purkaa sitä johonkin. Nyt kun jaksaa pysyäkin pitempään hereillä :) Tänään kun vaihdettiin jälleen siteet, niin huomasi selvän eron paranemisessa perjantaihin vaikka silloin jo oli hienosti alkanut haava paranemaan. Jopa yksi tikki näytti jo alkaneen irrota! Pian näyttäisi jäävän vain arpi muistoksi leikkauksesta :)

Toivottavasti jaksoitte lukea tänne asti sekavan kertomuksen! Ja toivotaan, että muiden lemmikit sekä omistajat ovat pysyneet terveinä :)

Uusi ulkoasu

Vihdoinkin uutta ulkoasua! Kiitokset bannerista Auroralle. Tästä hänen blogiin. Blogissa kerrotaan rescue dobermanni Seditin elämästä runsain kuvin varustettuna.

Itse ihastuin ihanan kesäiseen banneriin ja varjostettuihin kuviin. Kivana plussana ovat tummat reunat parin kuvan ympärillä, joka tuo kivaa piristystä muuten hailakan vihreään taustaan. Aurora teki kaksi samanlaista banneria eri fontilla varustettuina.

Kumpi teidän mielestänne on parempi? Itse pidän jälkimmäisen fontista enemmän :)

 

 

 

 

Nami jälkeä

Huh, pitäisikö sitä ottaa lomaa lomasta :D Tuntuu ettei ehdi hetkeäkään levähtää. Aamullakin pitää laittaa 8-9 aikaan herätys, jotta ehtii tehdä kaikki mitä pitääkin. Normaalisti siis aamulla teen Mimmin kanssa pitkän lenkin, 2 x viikossa käyn salilla ja 1-2x viikossa käyn juoksemassa. Siihen päälle vielä Mimmin aktivoinnit  ja lisäksi yritän parantaa englannin kielen taitoani. Joten aika kiireisiä ovat päivät :D Toisaalta parempi näin, kuin että pitäisi miettiä mitä tekisi.

Viime viikon tiistaina (1.7.) Meillä alkoi agility treenit. Kesäkuu pidettiin lomaa, sillä olin 2vk reissussa. Meillä oli 16 esteen pieni rata. Muuten rata oli melko simppeli, mutta toisen esteen takaa kierto tuotti ongelmia kun aina olin itse väärin päin. Sen vuoksi Mimmi hyppäsikin ensimmäisen kerran esteen suoraan edestä päin. Aivotkin oli vielä lomalla niin ei oikein ohjaus sujunut. Jos se nyt muulloinkaan sujuu :D Treenien jälkeen olikin väsynyt koira.

Viime keskiviikkona (2.7) päätettiin mennä pururadan varressa olevaan metsään tekemään namijälkeä. Tarkoitushan oli kertoa tästä jo viime viikolla, mutta jostain syystä oli ongelmia laittaa videota kännykästä koneelle. Alussa Mimmi ei meinannut tajuta ideaa, vaan piti näyttää kädellä namia ja silti meinasi jättää syömättä. Parin kerran jälkeen alkoi avautumaan mikä on homman nimi. Hyvä, että Mimmi malttoi olla paikallaan kun laitoin nameja :D Tehtiin ihan helppoa suoraa pätkää ja kävelin samaa jälkeä takaisin Mimmin luokse. Mimmi sai koko ajan nähdä kun laitoin nameja, sillä olen vaan oikeastaan sisälle piilottanut ennen ja muutaman kerran vaan ulos, mutta silloin vaan yhden namin kerrallaan. Hyvinhän se lopussa jo etsi! Oikein vauhdilla kiskoi. Välillä piti hieman jarrutella ettei mene ohi. Muuten kyllä tarkkaan löysi kaikki namit. Lopussa jo pidensinkin hieman jälkeä. Kuitenkin koko ajan matka oli ihan muutaman metrin vaan ja nameja oli tiheään, jottei kiinnostus lopu. Seuraavalla kerralla voisikin hieman pidentää jälkeä. Ja jos vaikka tekee muutaman mutkankin kun noin nopeaa tajusi idean :) Toukokuussa päätin tilata jälkiliinan samalla kun tilasin Peteltä muitakin tarvikkeita. Oikeastaan uintia ajatellen sen hommasin, sillä Mimmi on epävarma uimaan ja aristaa jos ei ole tukea. Alla on kuitenkin video suorituksesta kun sen vihdoin ja viimein sain ladattua. Muistelin, että jälki olisi ollut pitempikin kun en ajatellut menneeni jo maamerkin ohi. Joten siksi vähän haahuilua lopussa, kun Mimmi katsoi mua ''mutta namithan loppuivat jo'' ilmeellä. Ja kännykän pitäminen niin, ettei video tärise, hihnasta pitäminen ja maamerkkien seuraaminen samaan aikaan on aika haastavaa. Kyllä se jouhevammin meni kun en kuvannut :)




Maanantaina 7.7. käytiin uimassa kun Mimmilläkin oli kuuma eikä voi paljon lenkkeillä. Tilasin sille pelastusliivit kun uintiasento on todella takapainoinen ja Mimmi selvästi pelkäsi veden alle painumista. Nyt se ui paljon rohkeammin, vaikka ihmettelikin aluksi painavaa kapistusta päällään. Rohkeastihan se tuli veteen, vaikka olisikin ollut paljon kiinnostavia hajuja (käytiin eri paikassa uimassa kuin yleensä kun veneranta on niin kivikkoinen, eikä ole paljon tilaa uida) sekä häiriöitä kun kuului ääniä, vaikka yleinen ranta on pidemmällä kuin koirille sallittu alue. Vähän aikaa Mimmi tuijotti tielle päin, mutta pian se keskittyi uimaan. Jaksoihan se yllättävän pitkään uida kunnes väsyi ja tuli kylmä. Ja lopuksi kun käveltiin viereistä polkua pitkin, jotta saa tehdä tarpeet niin sai päähänsä juosta parkkipaikalle kun auto tuli pihaan. Luuli höppänä varmaan, että iskä/äiti ajoi pihaan, koska ei se muuten ryntää autojen luokse.

Eilen, tiistaina 8.7. Meillä oli agility treenit. Tehtiin lyhyttä, simppeliä 17 esteen rataa, sillä oli niin kuuma ja lopuksi otettiin kontaktitreeniä pöydän päälle lasketulla keinulla. Radalla Mimmi aikalailla löntysteli, sillä oli niin kuuma. Hienosti se kuitenkin kuunteli ja meni minne pitkin. Itsellekin rata oli helppo ohjata, sillä ei ollut vaikeita kohtia. Kontaktit sujuivat hienosti, ja Mimmi oikein katseella kysyi lupaa poistua. Fiksu tyttö :)

Muuta ihmeempiä meillä ei ole tapahtunut :) Yritän ehtiä päivittelemään hieman useammin, jottei tule tällaista megapostausta ja puolet asioista on unohtunut. Kertokaa toki millaisista asioista haluaisitte, että kertoisin blogissani! Näin ollen saadaan blogista monipuolisempi ja kiinnostavampi.

Oletko koiraihminen?

Pablon blogissa oli mielenkiintoinen testi, joten päätin toteuttaa :) Eli katsotaan miten koiraihminen olen.

1. Jokaisen takkisi taskussa on ainakin kaksi kakkapussia.

Ei / Kyllä.

Lenkkeilytakin taskussa on aina yksi kakkapussi kaiken varalta, mikäli tekee tontin reunalle tai muualle ei sallitulle paikalle. Yleensä Mimmi tekee tarpeensa ojaan, joten en sieltä ala keräämään.

2. Lattiallasi ei loju mitään ylimääräistä, koska koirasi tekisi pesän sinne.

Ei / Kyllä.

Mimmi ei koskaan tee lattialle pesää. Ainoastaan sänkyyn/sohvalle tekee pedin.

3. Kaikki vaatteesi ovat täynnä karvaa ja kuolaa, samoin koko asuntosi.

Ei / Kyllä.

Mimmistä ei lähde karvaa muuta kuin trimmatessa ja harjatessa, eikä se kuolaa :)

4. Tiedät miten kauan pitää olla hengittämättä sen jälkeen, kun olet kerännyt koirankakan maasta.

Ei / Kyllä.

No en :D Eipä ole muutenkaan tapana haistella kakkaa..

5. Sinulla ei ole henkivakuutusta, mutta koiralla on.

Ei / Kyllä.

Mulla on vakuutus, mutta koiralla ei ole

6. Kun rahat alkavat olla tiukalla, olet enemmän huolissasi koiran ruoasta kuin omasta.

Ei / Kyllä.

Toki ostaisin viimeisillä rahoilla Mimmille ruokaa. Tosin se syö samaa kotiruokaa kuin mekin, mitä nyt saa omia herkkuja ja syö puudeliraksuja.

7. Puhuttelet helposti ihmisiä käskemällä; istu! odota! ei! ei saa ottaa!

Ei / Kyllä.

Joskus tulee sanottua vanhemmille esim. ''odota''! ''ei saa ottaa''! mutta emmä ketään kaveria käskytä.

8. Tunnistat muut koiraihmiset ainoastaan heidän koiristaan. Koirista, joiden nimen muistat toisin kuin omistajan, jota et itse asiassa ole ikinä kysynytkään.

Ei / Kyllä.

Aina tulee kysyttyä koiran nimeä kun tapaa lenkillä uuden kaverin. Harvemmin tulee omistajan nimi puheeksi, vaikka olisin tuntenut kyseisen henkilön lenkiltä montakin vuotta.

9. Et syö lattialla etkä laske lautasta tai lasia lattialle koskaan. Et edes niiden luona joilla ei ole koiria.

Ei / Kyllä.

Emmä muutenkaan syö koskaan lattialla, aina jonkun pöydän ääressä. Ei sillä, että Mimmi tulisi nuolemaan lautasta, mutta eiks se oo epämukavaa :D

10. Annat rakkautta ja läheisyyttä enemmän koirallesi kuin läheisillesi.

Ei/ Kyllä.

Tuleehan sitä Mimmiä hellittyä varmasti enemmän kuin läheisiä. Vaikka toki heitäkin rakastan :)

11. Kaikki ystäväsi ja kollegasi tietävät milloin koirallasi on ripuli ja milloin se oksensi viimeksi.

Ei / Kyllä.

Muutamalle kaverille tulee välillä mainituksi, että Mimmi on kipeä. Mutta hekin pitävät kovasti Mimmistä ja kyselevät sen kuulumisia. Ihan kaikille en sentään ota puheeksi koiran sairauksia, ellei joku sitten kysy miten Mimmi jakselee.

12. Ystäviltäsi saadut lahjat ja kortit liittyvät aina jollain tapaa koiriin.

Ei / Kyllä.

Lähes poikkeuksetta saan koira-aiheisia kortteja sekä lahjat liittyvät jollain tapaa koiriin. Esim. joululahjaksi sain puudeli aiheisen pipon.

13. Kamerassasi on enemmän kuvia koirista kuin esimerkiksi pyramideista joilla vierailit.

Ei / Kyllä.

Yleensä mulla on kamera mukana ainoastaan lomilla. Harvemmin otan kameraa lenkeille tai menen pihalle kuvailemaan.

14. Jos koirasi ei pidä jostain ihmisestä vaikka koirapuistossa, niin huomaat olevasi vaistomaisesti samaa mieltä.

Ei / Kyllä.

Emme käy Mimmin kanssa koirapuistoissa sen arkuuden vuoksi. Mutta pääsääntöisesti se pitää kaikista ihmisistä. Koirat ovat sitten asia erikseen..

15. Puet talvella koiran lämpimämmin kuin itsesi.

Ei / Kyllä.

Vaikka Mimmi onkin palelevainen, niin kyllä se toppamanttelilla pärjää :)

16. Ruoassasi on aina vähintään yksi koirankarva.

Ei / Kyllä.

Pikemminkin omia hiuksia :D

17. Annat koirasi nuolla kasvoja, mutta jos jollakulla jossakin on vähänkin flunssan oireita, niin peset käsiäsi maanisesti.

Ei / Kyllä.

Mimmi välillä nuolee liikaakin :D Mutta käsiä kyllä pesen ihan kohtuudella

18. Et näe autosi pelkääjänpaikan ikkunasta ulos, koska se on täynnä kuononjälkiä.

Ei / Kyllä.

Mimmi matkustaa takapenkin jalkatilassa, eikä se koskaan laita kuonoa ikkunaa vasten.

19. Missä tahansa oletkin, muistutat ihmisiä, että sinun pitää lenkittää koira vielä tänään.

Ei / Kyllä.

Harvemmin mä missään olen, mutta yleensä iskä käyttää lenkillä, mikäli olen jossakin. Muussa tapauksessa sovitan menoni, että käytän ennen/jälkeen lenkillä.

20. Puhut samalla tavalla koirallesi kuin ihmiset puhuvat lapsilleen.

Ei / Kyllä.

Tuleehan sitä aika usein lässytettyä :D

21. Koirallasi on yli 10 lempinimeä. Suurin osa niistä on epämääräisiä äänteitä peräkkäin kuten Pusimusimuli tai Tsikipiu.

Ei / Kyllä.

Lempinimiä on useita, mutta kaikki ihan järkeviä :) Kuten Mimbba, Mimmu, Mimsku. Mimmuli, Mimmuska...

Paikkaansa piti 7/21.

 

Ehkä en olekaan koiraihminen :D Tosin villakoirasta ei lähde karvaa, enkä koskaan ole kuullut kuolaavasta villakoirasta. Trimmauksenkin jälkeen sentään käytän teippiharjaa, vaikka tunnetusti koiraihmiset mukamas kulkisi kuraisissa, koirankarvoja täynnä olevissa lökäreissä naama kuolaisena.

 

♥ Paljon onnea Mimmi 7v ♥

Voih, kuinka aika on rientänyt!! Lauantaina 31.5. tuli Mimmille 7v täyteen. Emme juhlineet mitenkään erityisesti, kuten emme muinakaan syntymäpäivinä. Samalla tavalla Mimmi saa rakkautta ja herkkuja muulloinkin. Ostin kuitenkin lahjaksi aktivointilelun. Tosin vaikeimman jälleen. Mimmi kun on niin fiksu, että kun hoksaa tuon niin sen jälkeen ei tarvitse päätä vaivata :) Kuitenkin tulee aktivoidakin koiraa ja kun se tykkää niistä. Lahjan Mimmi sai tosin vasta eilen, sillä olimme viikonlopun Hangossa.

                                Loppuun vielä muutama kuva :)

 



 

Lähden huomenna pariksi viikoksi reissuun. Käymme Saksassa, Puolassa ja Unkarissa, joten pahoittelen nopeasti kirjoitettua postausta. Kirjoitan myöhemmin koostepostauksen vanhoista kuvista, vaikka pentukuvia onkin säälittävän vähän :( Nautin kuitenkin täysin siemauksin reissusta, joten palaillaan!

Möllikisat 25.5.

Sunnuntaina oli jälleen seuran möllikisat. Ratana oli 18 esteen rata, jossa oli hyppyjä, putkia, A-este, puomi ja kepitkin oli verkkojen kanssa. Tai sai kepit halutessaan suorittaa ilmankin verkkoja :) Me mentiin verkkojen kanssa, sillä olemme menneet vain niin, että pari-kolme verkkoa on ollut pois. Radalla oli pari vaikeaa kohtaa, mutta muuten rata oli oikein kiva ja sopivan haasteellinen. Meillä selvästi tuotti vaikeuksia 15 este. Tuntui, että olin väärällä puolella ja ohjasin väärällä kädellä. Ekalla radalla Mimmi meinasi hypätä väärältä puolelta, onneksi sentään sain juuri korjattua. Tokalla radalla meinasin kompastua koiraan, kun olin sen edessä kun en tiennyt miten päin olisi pitänyt pyöriä. Vasta katsottuani viimeisen radan tajusin, että olisi pitänyt joko valssata/tehdä sokkari siihen. Minkäs voit kun tajuat liian myöhään :D Mutta kun en rataan tutustumisessakaan hoksannut sitä.

Säähän oli todella haastava, sillä auringossa oli varmaan lähemmäs +30 astetta lämmintä. Eikä varjopaikkojakaan pahemmin ollut, sillä halli sijaitsee aukealla alueella. Alussa pelkäsinkin miten meillä menee, sillä Mimmi oli todella kuumissaan ja makasi vaan varjossa. Eikä se ollut yhtään virkeän oloinen, joten olin varma, että rata menee kävelyksi. Yllätyinkin miten sillä riitti vauhtia, vaikka eihän se kovaa mene, kuten videosta näkee. Mutta siihen nähden oli vauhtia, miten se välillä löntystelee. Pelkäsin A-estettä miten se menee sen kun viime treeneissä molemmilla radoilla pysähtyi eteen ja jouduttiin ottamaan vauhtia. Varauduinkin siihen ja kannustavasti innostavalla äänellä hoputin ''Aaaaa,aaaa'' ja niinhän se meni, ja jopa vauhdilla! Ainoa mihin olisin toivonut lisää vauhtia, on puomi. Ollaankin treeneissä yritetty loppupalkan avulla saada lisää vauhtia. Nytkin se juoksi alun nousun vauhdilla, mutta puolivälin meni laahustaen, vaikka hoputinkin koko ajan.

Muuten rata sujuikin hienosti :) Eikä tullut kertaakaan blackoutia, mitä pari kertaa treeneissä on käynyt. Tosin ollaan menty nyt lähes joka tunti rataa, osa onkin ollut yli 20 esteen ratoja, joten radanlukutaito on parantunut huimasti. Osaan jo rataan tutustuessa miettiä miten ohjaan koiraa missäkin kohtaa. Ja opinkin radat yleensä ensimmäisellä kerralla! Tosin silloin vaan katson missä mikäkin este on ja vasta tokalla kerralla mietin ohjaamista. Sen jälkeen jos on aikaa menen vauhdikkaammin radan ikään kuin ohjaisin koiraa. Ja aina ennen suoritusta käyn mielessä läpi radan :)
Mites te muut aksaajat harjoittelette radan? Onko parempiakin ideoita oppia lyhyessä ajassa rata ja samalla tajuta mihin kohtaan esim. valssaa?

Ensimmäisellä radalla jännitys osittain pilasi suoritusta. Mimmikin aisti jännityksen ja jännitti yleisöä. Parissa kohtaa se vilkuili yleisöä ja jouduin napakammin sanomaan ''tässä''. Kuten huomaa putkelta Aalle mentäessä. Radalla unohdin jännityksen, mutta heti suorituksen jälkeen kädet tärisi niin, että hyvä kun sain hihnan laitettua. Toinen rata menikin paremmin jo. Tosin Mimmi ei enää ollut niin vauhdikas, mutta kun sekään ei enää jännittänyt niin meni paljon sutjakammin ja pystyin keskittymään ohjaukseen. Mitä nyt se 15 este tuotti vaikeuksia, mutta se nyt olikin oma ohjausvirhe. Mimmihän meni molemmat radat virheettömästi, paitsi ensimmäisellä radalla ohitti kepit ja jouduin ohjaamaan uudelleen. En tiedä tuliko siitä virhepisteitä, mutta ohjasin huolimattomasti. Toisella radalla sitten ohjasin paremmin niin se meni hyvin. Vauhtia vaan :) Sijoituttiin kuitenkin 6/11, johon olen tyytyväinen. Ja voitin arvonnasta ilmaisen halli/kenttä vuoron :)

Kisojen jälkeen olikin väsynyt koira. Palkintojen jakoa odotellessa se nukahtikin varjoon. Ja kotona jatkoikin unia siihen saakka, kunnes käytin pikaisesti lenkillä :)

Alla videot molemmista suorituksista :) Onneksi sain kuvaajan, sillä videostahan omat virheet oppii parhaiten, sillä voi monta kertaa katsoa mikä meni pieleen.

Videopostausta + kuulumisia

Hei pitkästä aikaan! Pahoitteluni pitkästä postaus tauosta :( Tosiaan koulukiireitä piisasi lähes koko viime jakson, pahemmin ei vapaita viikonloppuja ollut ja minä perfektionistina joka stressaa ihan pikku asioistakin niin stressasin ja sen seurauksena kärsin kamalasta väsymyksestä ja päänsärystä. Mutta nyt tosiaan melkein kuukausi ollut tätä jaksoa. Onneksi sentään tämä jakso on kevyempi, vaikkakin puolet kursseista on verkkokursseja. Mutta saan sentään päättää milloin opiskelen :) Kunhan kaikki hommat on jakson loppuun mennessä tehtyinä. Ja olinhan minä 2vk Italiassa 3vk sitten. Joten, elossa ollaan :D

Mutta nyt kun on kevyempi jakso olenkin lenkkeilyt paljon ja yrittänyt touhuta enemmän Mimmin kanssa, sillä emme ole juurikaan edistyneet koulutuksen suhteen. Agilityssä sitten senkin edestä :) Siitä puheen ollen, olemmekin aksanneet jo vuoden!! Vautsi, alussa en olisi todellakaan uskonut, että jatkaisimme sitä näinkin pitkään. Kun mikään muu laji ei ole tuntunut näin omalta.

Lauantaina meillä oli ratatreenit. Olimmekin ainoat treenaajat Mimmin kanssa, joten meillä oli kunnon tehotreenit :) Menimme 18 esteen rataa, missä oli hyppyjen lisäksi putki, puomi, kepit ja keinu. Mimmihän irtoaa jo todella hyvin putkiin, enää ei tarvinnut juurikaan saattaa. Ohjasin vaan kädellä niin se meni vauhdilla putkeen. Ja kepitkin sujuu jo hyvin verkoilla (: Ohjaajakin oli yllättynyt kun Mimmi sooloili radalla ja teki ylimääräisiä ilokierroksia (joka aina menee kiltisti minne ohjaan :D). Silti toki Mimmi sai paljon kehuja, koska olen vain iloinen jos Mimmi nauttii hommasta. Sillä olemme todellakin tehneet töitä, jotta olen saanut Mimmille tietyn innokkuuden tekemiseen. Ennenhän se löntysteli radalla, mutta nyt se jopa juoksee! Toki se on aina nauttinut aksasta, mutta nyt se on vasta alkanut irtoamaan kunnolla. Ja itse olen alkanut oppimaan valssaamaan, se kun on tuottanut mulle suurta päänvaivaa.

Harjoittelimme myös yksittäisinä esteinä keinua ja puomia. Keinua menimme jo korkeimmillaan, tosin pidin hihnasta kiinni jotta Mimmi ei säikähtäisi ja hyppäisi alas. Hienostihan sekin meni, eikä M välittänyt yhtään laskeutuvasta keinusta.

Puomia treenasimme loppupalkan kanssa. Eli Mimmi pysähtyy kontaktille, kun sanon ''seis'' ja lähtee vasta käskyn saatua. Koskaan meillä ei ole kontakteilla ollut ongelmaa, mutta yritän saada sille lisävauhtia loppupalkan avulla. Se kun juoksee innoissaan alun, huipun löntystelee ja taas lopussa juoksee. Ja kisoja ajatellenhan se syö aikaa..

Tänään, maanantaina meillä oli jälleen treenit. Menimme rataa, sekä yksittäisinä esteinä puomia, keinua ja pussia. Rata oli helppo 19 esteen rata. Pari valssia vaan, muuten ei ollut mitään ohjauskuvioita. Mukavaa vaihteluahan tämäkin, vielä kun oli paljon suoria joista Mimmi nauttii joten irtosikin ihan mukavasti :) Puomilla ei ollut muuta ongelmaa, kuin se vauhti.. Mutta kyllä sitäkin alkoi löytyä palkan avulla. Keinulla tuli hieman takapakkia, kun M alussa vähän säpsähti kun keinu oli puolessa välissä ja kokeiltiin jo ilman avustusta. Toki nameja oli keinulle ripoteltu, mutten pitänyt kiinni. Sitten otin pannasta tukeakseen Mimmiä, niin meni hyvin.

Pussia oltiin viimeksi menty joskus syksyllä kentällä, joten treenattiin ihan, että ohjaaja piti päästä kiinni ja houkuttelin Mimmin läpi. Alussa menikin hyvin, mutta kun yritettiin ettei tarvitse kuin ihan pikkuisen avata aukkoa, niin Mimmi palasi takaisin, sillä aristi hieman kun ei nähnyt toiseen päähän. Otettiin sitten pari kertaa, että pussin aukko oli kokonaan auki ja sitten menikin hyvin :) Saatiinkin tehtäväksi kotona harjoitella lakanan avulla.

Muuta emme olekaan tehneet lenkkien, agilityn ja temppujen tekemisen lisäksi. Uusimpina temppuina olen opettanut peruuttamista, vadin päällä pyörimistä, kurrea sekä oikealle puolelle sivulle. Vadin päällä pyöriminen sujuu jo hyvin käskystä, muut ovat ihan alkutekijöissä. Peruuttaminenkin on alkanut jo sujumaan, alussa kun ei millään tajunnut ideaa ja nyt ei tarvitse kauheasti enää ohjailla kädellä.

Näihin sekaviin kuulumisiin on hyvä lopettaa! Yritän kirjoittaa useammin, ja jospa jossain vaiheessa ennättäisin väsätä ulkoasuakin. Nautimme kuitenkin ihanista ilmoista lenkkeillen ja ulkona puuhastellen :) Toivotaan vaan että lämpimät ilmat jatkuvat..

Loppuun vielä Mimmin tyylinäyte vaikeustason 3 aktivointilelun suorittamisesta :)

Ja ulkona kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä

 

Istuin hämärässä, alkoi hetki joka tuntui kuin se ei loppuisi milloinkaan.

                    Hetkeksi hiljaisuus saapui kuin olento ja huusi: ''Älä pelkää maailmaa!''
                  Istuimme hetken yhdessä ja avaruus katsoi meitä.
                 Ja ulkona kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä.

 

 

 

  

Kesällä 2012 agilityä pihalla
 

Serkun koira Typy :)

 

Mikäs sen mukavempaa kuin keskellä talvea muistella kesää vanhojen kuvien parissa :) Joten koittakaa kestää! Varmasti jokainen odottaa jo innolla kesää, joten aikamoista rääkkäystä laittaa kesäisiä kuvia, vai mitä? Pidän itse talvestakin ja rakastan lunta, mutta ainahan sitä odottaa kesää. Varsinkin kun tänä kesänä on vaikka mitä kivaa tiedossa :) Saas nähdä toteutuuko kaikki... Viime kesä kun meni aikalailla töiden parissa ja tänä kesänä on tarkoitus pitää enemmän lomaa. Tosin pitäisi hakea heinäkuuksi töitä.

 

Yritän parantaa postaustahtiani, tosin ei meillä ole ihmeempiä tapahtunut. Ihan perus arkea :) Sain kuitenkin 18v synttärilahjaksi videokameran, joten jospa lähiaikoina saataisi videopostausta.

 

Huomenna kuitenkin meillä on agi treenit poikkeuksellisesti kun sain siirrettyä yhden treenaajan kanssa torstailta :) Harmi vaan kun en saa ketään kuvaamaan.. Ihmeempiä ei varmasti ole kerrottavana. Viime kerrasta kuitenkin sen verran, että treenattiin takaakiertoa ja kertauksena viime viikolta sokkareita ja niistoa. Treenit sujuivat todella hyvin! Mimmi oli koko treenien ajan energinen ja meni juuri sinne minne ohjasin enkä itsekään töpeksinyt ohjauksien kanssa. Mimmillä oli viime viikolla ollut takapää jumissa, joten eka kerta tauon jälkeen mentiin ilman rimoja. Kuitenkin torstaina mentiin jo hyppyjen kanssa ja Mimmi liikkuikin paljon paremmin ;) Kyllä se vaan on niin mainio!

Lunta tulvillaan, on raikas talvisää...

Vihdoinkin talvi on tullut tännekin :) Kyllä huomaa heti miten paljon paremmin jaksaa kun aurinko antaa energiaa, eikä ole niin pimeää. Ja ehtii jopa olla hieman valoisaan aikaan ulkona, eikä ole niin synkkää.  Kylläpäs sitä piristyy mukavasti kun käy reippailemassa raikkaassa talvisäässä :)

Päätin viime sunnuntaina lähteä kunnon lenkille Mimmin kanssa, sillä yön aikana oli satanut lunta ja parhaillaan satoi lisää. Eikä pakkastakaan ollut kuin -7 astetta, ja aurinkokin paistoi. Otin kerrankin kamerankin mukaan, sillä kerrankin oli jotain muutakin kuvauksellista kuin pimeä metsä.

Toki ulkona oli hieman viileä näin pakkasiin tottumattomana. Puin Mimmille mummun neuloman villapaidan, joka sopikin todella hyvin lahjaksi saadun pannan kanssa. Paljoa kuvia ei tullut, mutta sain kuitenkin muutaman onnistuneen kuvan räpsittyä. Mimmiä kun paleli kun oli hetkenkin paikallaan, joten siksi se on suurimmassa osassa kuvassa puoliksi istuvassa ja puoliksi seisovassa asennossa. Ja meinasihan kuvaajallakin näpit jäätyä... Pahoittelen kuvien huonoa laatua, sillä pienennin kuvia, jotta saisin ne järkevästi laitettua tähän ja kaiken lisäksi bloggeri pilasi laadun :(

Aluksi meidän piti lähteä lenkille läheiselle pellolle, mutta en tietenkään tajunnut miten vaikeaa varsinkin Mimmillä oli kävellä olkien päällä, kun viimeksi kun kyseisellä pellolla kävelimme, oli lunta paljon enemmän, ja oli ollut pitkään kunnon pakkaset, joten pystyi itsekin vaan kävellä lumen päällä, eikä ollut risut tiellä. Ja tietenkään emme päässeet tunnelin ali toiselle puolelle isoa tietä, joka kulki pellon ali, sillä tunnelissa oleva vesi ei ollut jäätynyt. Niinpä menimme risukosta mäen yli, enkä edes tajunnut että olimmekin paljon lähempänä kylälle päin vievää tietä :) Joten ajattelin kiertää pururadalle ja menimme radan varrella olevalle rannalle kuvailemaan. Juuri sopivasti kallion lävitse paistoi aurinko, ja olihan pakko laittaa tähän pari maisemakuvaakin.

Nopeastihan lenkillä vierähtikin 2h, vaikka emme kävelleet kuin joku reilut 4km, mutta äkkiähän maisemia ihastellessa ja kuvaillessa saa ajan kulumaan. Kokosin tähän kahden kuvan sarjoissa kollaasin. Kokeilin monia eri asetuksia ihan opaspuoleltakin ja vaihdoin jopa suljinaikaakin, yleensä kun kuvaan perus maisemakuva ja muilla valmiilla asetuksilla. Yritinkin eri asetuksilla ikuistaa kauniin auringon, joka kerrankin päätti näyttäytyä, kunnolla kun sitä ei ole koko talvena näkynyt. Vaikka paistoihan se nytkin melko alhaalta. Mielestäni ainakin kuvat onnistuivat hyvin, siihen nähden miten vähän olen jaksanut kuvailla :)

Mikä oli lempikuvasi??odotatko kesää, vai nautitko kun vihdoinkin tuli talvi?