mä missä lienenkin niin tulen takaisin
Sun rinnallasi oon, yön pedot kaikotkoon
sillä en sun särkyä anna mä en
Viime viikon tiistaina Mimmi oli eläinlääkärissä rasvapatin leikkauksessa. Viime kesänä käytiin näyttämässä pattia ell:lle. Patista otettiin näyte, jolloin selvisi, että se on rasvapatti. Ell oli sitä mieltä, että mikäli patti kasvaa/alkaa vaivaamaan niin se leikataan. Patti oli kasvanut ja se hankautui valjaiden alla, sillä se oli rinnassa etujalkojen välissä. Niinpä varasimme ajan näyttääksemme pattia. Pari viikkoa sitten kävimme näyttämässä pattia ja ell oli sitä mieltä, että patti poistetaan. Niinpä varasimme ajan leikkaukseen. Saimme ajan tiistaina 22.7. klo 13.00 patin poistoon. Ell kehuikin Mimmin kuntoa hyväksi ja painokin oli 5,9kg. Olin aivan varma, että Mimmi olisi lihonut mutta päinvastoin paino oli tippunut 100g viime vuodesta :D Jännityksestä johtuen huonosti nukutun yön jälkeen käytiin Mimmin kanssa pitkällä 1,5h lenkillä, sillä tiesin, että pitkään aikaan emme tule pääsemään kunnon lenkeille. Hienosti M jaksoi, vaikka takana oli reilu 10h paastoamista. Toisaalta ei se aamuisin saa kuin kinkun ja raksuja sillä on koko ajan tarjolla. Lenkin jälkeen ajoimme suorilla äidin työpaikalle hakemaan äiti mukaan ja siitä 5min matka ell:lle. Heti kun astuimme sisälle, Mimmi tärisi pelosta ja läähätti. Suorilla vein Mimmin vaa'alle ja hetken odottelun jälkeen ell kutsui meidät sisään. Mimmi yritti kiivetä sylin kautta pöydältä pois, joten aikalailla oli kahdella ihmisellä pitelemistä kun ell laittoi Mimmille rauhoittavan piikin. Viime vuodesta viisastuneena Mimmi sai tupla annoksen rauhoittavaa, sillä viimeksi ensimmäinen annos ei tepsinyt. Mimmi saikin nimityksen tahtonainen :D
Muutaman minuutin kuluttua rauhoittava alkoi vaikuttamaan. Melkein heti loppui läähätys ja tärinä ja pian saikin laskea sylistä viltille. Siinä maattiin hetki kunnes hoitaja kantoi Mimmin leikkaussaliin. Siellä sitten sai vielä nukutuksen ja laitettiin tiputukseen.
Eikä käynti jäänyt pelkästään patin poistoon, sillä hammaskiven poiston yhteydessä löydettiin kasvain suusta :( Vasta 2-3vk päästä selviää tulokset, sillä halusimme, että kasvain lähetetään tutkittavaksi. Joten siihen asti joutuu jännittämään. Toivotaan, että olisi hyvänlaatuinen ja saatiin leikkaamalla pois. En olisi ikinä osannut odottaa mitään tällaista, sillä mitään oireita ei ollut. Oikeastaan hyvä, että hampaat putsattiin, sillä muuten kasvainta olisi tuskin huomattu.
Reilun parin tunnin päästä menimme hakemaan Mimmiä lääkäristä. Hoitaja kertoi kotiutumisohjeet ja pian hän taluttikin Mimmin luoksemme :) Voih, kuinka iloinen se oli vaikka olikin ihan tokkurassa. Tiistai-ilta menikin Mimmin vieressä istuessa ja välillä juottaessa lusikalla vettä, sillä se ei suostunut itse juomaan. Uloskaan ei suostunut illalla tekemään tarpeita. Ihme, ei silti ollut tehnyt sisälle mitään. Koko yönkin nukkui samassa asennossa, vasta aamulla vaihtoi paikkaa.
Keskiviikkona Mimmi olikin paljon virkeämpi. Ongelma olikin saada Mimmi olematta hyppimättä. Käytännössähän se ei onnistunut, sillä se olisi tarkoittanut, että 24/7 jonkun pitäisi istua sen vieressä ja pitää kiinni ettei vaan pääse livahtamaan :D Keskiviikkona jaksoi jo pienen lenkinkin, vaikka väsyikin todella nopeasti. Muutaman minuutin ulkona käynnin jälkeen jatkoi uniaan tyytyväisenä :) Keskiviikkona suostui jo onneksi oma-aloitteisestikin juomaan, sillä oli kamala helle ja pelkäsin, että Mimmi kuivuu ihan :(
Torstaina M oli jo paljon virkeämpi :) Aamulla vinkui, sillä oli ilmeisesti kipuja kun lääkkeen vaikutus oli lakannut. Heti kun lääkkeen vaikutus tehosi, niin jatkoi uniaan tyytyväisenä. Ruoka ei tosin vielä maistunut, mutta ulkona oli jo sen verran energiaa, että joutui jopa hieman hillitsemään ettei ihan riuhdo :D Liikuntaa kuitenkin tulisi välttää 2vk ajan, jottei haavan lihakset liikkuisi ja haava paranisi. Ensi viikolla siis aloitamme varovasti lenkkeilyn ja agilityn. Agilityssä keskitymmekin ohjaustekniikkaan ja esteosaamiseen. Radat saavat suosiolla vielä jäädä sekä A-este. Toivotaan, että lämpimät ilmatkin jatkuvat, niin pääsisimme vielä uimaankin.
Perjantaina vaihdoimme haavan siteet ja näin ensimmäisen kerran haavan. Olin ihan varma, ettei se olisi kunnolla umpeutunut, sillä Mimmi ei ole malttanut olla hyppimättä. Kumma kyllä, siitä huolimatta haava oli lähtenyt hienosti paranemaan!
Tänään M sai viimeisen lääkkeensä. Lääkäri määräsi tulehduskipulääkettä annettavan 3-4pv ajan kerran päivässä, mutta annoimme kaikki pakkauksen 6 tablettia, niin eipähän ainakaan ole kipuja :) Tänään Mimmi jaksoi jo keskittyä aktivointiinkin, sillä opetin uutta temppua, anteeksipyyntöä. Lenkit ovat jääneet niin minimiin ja Mimmillä tuntui olevan jo energiaa, niin pakko oli purkaa sitä johonkin. Nyt kun jaksaa pysyäkin pitempään hereillä :) Tänään kun vaihdettiin jälleen siteet, niin huomasi selvän eron paranemisessa perjantaihin vaikka silloin jo oli hienosti alkanut haava paranemaan. Jopa yksi tikki näytti jo alkaneen irrota! Pian näyttäisi jäävän vain arpi muistoksi leikkauksesta :)
Toivottavasti jaksoitte lukea tänne asti sekavan kertomuksen! Ja toivotaan, että muiden lemmikit sekä omistajat ovat pysyneet terveinä :)
