Pitkästä aikaan uutta postausta! Syynä tähän hiljaiseloon on ollut työharjoittelu, treenit ja kun ei ole tapahtunut mitään ihmeempää ja uusia kuviakaan en ole saanut otettua, vaikka mulla onkin uusi putki ja menin jo sanomaan ääneen, että nyt kauan kadoksissa ollut kuvausinto palaa. Kuvausintoa olisi ollut tänään kun oli kaunis keväinen sääkin, mutta en saanut lähdettyä minnekään kuvaukselliseen paikkaan ja kukapa likaista, takkuista koiraa kehtaa kuvata :D Joten epäonnistuneiden kännykkäkuvien, videon ja vanhojen kuvien voimin täytyy nyt selvitä.
Mitäpä muuta ollaan puuhasteltu? Hävettää ihan myöntää, että ei oikeastaan yhtään mitään. Lenkeillä käydään niin juosten kuin kävellen, mutta siihen se sitten jääkin. Kerran viikossa käydään Agilityssä. Taitaa se olla enemmänkin omistajan mielen vireyden ylläpitämistä. No okei, kyllä se Mimmikin joskus jopa intoutuu juoksemaan :D Parista viime treeneistä onkin jäänyt ihan superhyvä fiilis. Ekalla kerralla oli renkaan, puomin, keinun ja pussin vahvistamista ja tokalla kerralla mentiin 20 esteen rataa, jossa Mimmi pääsi oikein kunnolla rallattelemaan. Nämä kaksi treeniä tulikin oikeaan paikkaan kun olin menettänyt jo toivon Mimmin vauhdin suhteen ja tuntui, että maksan turhaan treeneistä kun Mimmi ei ollut parilla kerralla yhtään innoissaan ja oli niin maansa myyneen näköinen. No selvisihän syy, nimittäin Mimmillä oli anaalirauhastulehdus ja saatiin 5pv antibioottikuuri. Siihen loppui takapuolen hinkkaamiset.
 |
Möllikisat 29.9.2013
Onneksi ollaan sentään tuosta kehitytty ;)
|
Viime sunnuntaina
(15.3.) päätettiin mennä kokeilemaan onneamme Siuntion koirakerhon järjestämiin epiksiin. Kaikki ei mennyt niin kuin Strömsössä, sillä mä tyhmä menin unohtamaan rokotuskortin kotiin. Ei ollut itku kaukana kun ajoin reilun puolen tunnin matkan hallille, kisafiilis oli korkealla ja Mimmikin vaikutti omalta iloiselta itseltään. Onneksi iskä oli niin kiltti, että lähetti kuvan rokotuskortista. Tarkoitus oli alun perin osallistua supermölleihin hakemaan onnistunutta fiilistä kun olin varma, ettei meillä olisi mahdollisuutta pärjätä mölleissä tuolla vauhdilla. Supermölleihinhän me ei ehditty kun olin muutenkin vähän viimetipassa ja sitten tuli tämä mutka matkaan. Osallistuttiin sitten mölleihin eikä yhtään kaduta. Vaikka alussa harmittikin kun näin miten kiva rata supermölleillä oli. Helppo ja paljon suoraa mitä Mimmi rakastaa. Ihan erityyppiä kuin viime episten rata. Alussa kun näin möllien radan kauhistutti, sillä se näytti vaikealta. Mutta kun pääsin rataan tutustumiseen, mieli muuttui, sillä näin miten paljon oli suoraa ja vain pari hidastavaa käännöstä, jotka kuitenkin meni hyvin. Mitä nyt vitosen takaakierrossa molemmilla kerroilla Mimmi katsoi, että ''ai tämä este, no kumpaan suuntaan pitää mennä'', vaikka mielestäni annoin selkeän ''takaa''- käskyn ja kädellä näytin. Tosin olihan se aika vaikea kulma putkelta tultaessa. Muuten rallatteli innoissaan suorilla ja irtosi putkiin melko hyvin. Ainoa asia mikä jäi harmittamaan niin Mimmi kieltäytyi ensimmäisellä radalla A-esteelle. Muuten ensimmäinen rata olisi ollut nopeampi. Mutta oltiin kerrankin melko lähellä ihanneaikaa :D Otsikkokin on kisafiiliksen mukainen. Nimittäin koskaan ei saisi ajatella pahinta, vaan pitäisi luottaa, että kyllä se hyvin menee.
Jotta tämä postaus ei ihan hirveästi venyisi, niin taidan päättää tämän tähän. Ajattelin vain kertoa, että elossa ollaan. Jospa tämän päivitystahdinkin saisi normalisoitumaan nyt kun harjoittelu päättyi ;) Se lupaama temppuvideokin on kuvaamatta, mutta hiljaa hyvää tulee :)
